Sivut

torstai 28. marraskuuta 2013

Lainalapsi


Jumala sanoi enkelilleen. "Mene."
Enkeli vastasi: "Nytkö jo? Hänhän on vielä niin pieni ja tuo perheeseen niin paljon rakkautta."
Jumala vastasi: "Kyllä. Hänen tehtävänsä on osoittaa, kuinka suuri lahja elämä on ja opettaa heitä rakastamaan toisiaan. Hän on tehtävänsä suorittanut. Lähde jo."

Niin kultasiipinen enkeli laskeutui pienen vuoteen viereen, kuiskasi korvaan ja kantoi sylissään takaisin enkelten maahan. Ei ollut enkelin hyvä olla maan päällä.

Rakas pieni nukkui enkelin uneen viime lauantaiyönä. Meillä on pohjaton ikävä pientä.




Lapsonen pieni, kuin tuomenkukka
sulki jo silmänsä, kultatukka.
Ei ole montaa niin onnekasta,
saada hetkinen rakastaa enkelilasta.

8 kommenttia:

  1. Niin koskettava ja lohduttava runo. Lämmin osanotto! <3

    VastaaPoista
  2. Ei tätä pysty ymmärtämään, eikä ole sanoja lohduttamaan. Osanottoni suruunne ja paljon voimia koko perheelle! -Marja

    VastaaPoista
  3. Kuulin suuresta surustanne. Voimia täältä pellon toiselta puolelta. -Monna

    VastaaPoista
  4. Osanottoni suuressa surussanne. Helena Ravolainen, Siljan ystävä

    VastaaPoista
  5. Osanottoni suureen suruunne <3 \O/

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)