Lainalapsi

Jumala sanoi enkelilleen. "Mene."
Enkeli vastasi: "Nytkö jo? Hänhän on vielä niin pieni ja tuo perheeseen niin paljon rakkautta."
Jumala vastasi: "Kyllä. Hänen tehtävänsä on osoittaa, kuinka suuri lahja elämä on ja opettaa heitä rakastamaan toisiaan. Hän on tehtävänsä suorittanut. Lähde jo."

Niin kultasiipinen enkeli laskeutui pienen vuoteen viereen, kuiskasi korvaan ja kantoi sylissään takaisin enkelten maahan. Ei ollut enkelin hyvä olla maan päällä.

Rakas pieni nukkui enkelin uneen viime lauantaiyönä. Meillä on pohjaton ikävä pientä.

Lapsonen pieni, kuin tuomenkukka

sulki jo silmänsä, kultatukka.

Ei ole montaa niin onnekasta,

saada hetkinen rakastaa enkelilasta.

Pikkuruisia vauvanvaatteita

Blogissa on vietetty hiljaiseloa muutama kuukausi. En minä silti laiskotellut ole, älkää luulkokaan! Sokeripussin kokoinen vauva vaan on vaatinut osansa. Herra, jonka laskettu aika on tämän kuun viimeinen päivä, saapui perheeseemme jo elokuussa. 900 grammaa ihmeellistä ihmistä saa kenen tahansa unohtamaan blogipäivitykset - uskokaa tai älkää.

Pikkuihmisen syntymää odotellessa aloitin kuitenkin itseniylittämiskäsityön, peiton virkkaamisen. Tällä hetkellä se on vauvan peiton kokoinen ja tavoitteena on tehdä vielä toinen mokoma palleroita. Ihmeen terapeuttista tämäkin.

 En ole koskaan saanut aikaiseksi osallistua Nuppupeittokeräykseen tekemään keskosille peittoja sairaalaan. Omalle lapselle kuitenkin oman pienen nuppupeiton tein.

Vauvalle piti tietysti saada vaatteita, kun sairaalan vaatteet olivat niin ankeita ja ei siellä oikeastaan 34-senttiselle paljon mitään edes ollut. Kuvassa baby bornin päällä olevat vaatteet on vähän isommat kuin nuo muut. Ja nuken päällä saumat venyy ja paukkuu toisin kuin meidän vauvalla silloin.

 Muuten sitten ompelukset ovat olleet tällaista kalsari-käyttövaate -linjaa. Paitsi tietysti joululahjoiksi väsätyt jutut, joita on vino pino, mutta joista ei nyt oo kuvia, kun tontut niin kiireesti veivät ne paketoitavaksi.

 Tytöille velourpaidat. Tällaista alkoi tehdä mieli itsellekin, kun nämä on niin ihanan pehmoisia.

Sokerina pohjalla mainittakoon, että pikkuherra on jo kolminkertaistanut painonsa. Kotiinpääsyn kunniaksi tein hänelle autobodyn ja haalarin.

Hei vaan kaikki!