Hanoja ja venttiileitä

Tänään näitä muita käänteitä eli hanoja, venttiileitä ja proppuja. Tänään ajattelin, että ihminen voi oppia, mitä tahansa. Alakuva on nimittäin meidän rintamamiestalon pannuhuoneesta Siellä menee monenlaista putkea ristiin rastiin, on venttiilejä, säätönappeja, hanoja ja säiliöitä. Ja lopuksi vielä ikäiseni puukattila, jolla tupaamme lämmitetään ja noita moninaisia putkia pitkin lämpö sitten siirtyy yläkerroksiin. Nykyään en läheskään joka päivä enää soita miehelleni kysyäkseni, että mitä kahvaa väännetään ja mihin suunntaan, kun lämmitys ei toimi. Humanistilta aikaa kului muutama kuukausi näiden oppimiseen. On se puulämmitys silti ajoittain henkimaailman hommia.

 

 Maalia on sudittu litratolkulla tänään.

 Sämpyläkahvit.

Leivontablogit on toisaalla, joten ei mennä yksityiskohtiin.

 Omenoita meiltä riittää sinullekin. Edelleen.

Verholle elämä ja vähän muutakin

Pikkusisko sanoi, että hänellä ei ole yhtään mekkoa. No ei varmaan, mutta kun eihän lapselle saa tuottaa pettymyksiä, niin pitihän se ryhtyä hommiin. ;) Onneksi oli vielä yksi verhokappa jäljellä, josta tuli tytölle mekko. Prinsessalla oli vaan niin kiire puunkantohommiin, että tässä teille vain tasku todistusaineistoksi.

 Isoveljelle tein junapaidan kaveriksi keltaiset velourpökät. Tämmöiset.

 Muuten sitten omppuhillo tuoksuu...

 ... ja naapurin mummo on pitänyt kiireisenä, kun toi viimeiset mustaherukkansa mulle, että lapset saa mehua.

Omppuja ja puolukoita

 

 Eilen innostuin keittelemään omena-puolukkasosetta ja vähän ompelemaankin. Omenapuun oksalle hyppäsivät naperon taatelihaalarit ja raitapaita. Alakuvassa isoveljen junapaita. Paidasta tein aika slim-mallin ja se sopi tälle laiheliinille kuin nenä päähän.

 Eilen totesin myös, että jos jokin ei onnistu, niin ei onnistu. Tein naperolle keltaista velour-pipoa, ja siitä ei kerrassaan tullut mitään. Ihan kuin en olisi ikinä ennen ompelukonetta käyttänyt. Hermot meni ja liian pieni pipo tuli.

Cumulus eli kumpupilvi

Näitä pilviä meillä on nyt näkynyt. Ja mikäpä siinä, kun ne on aika kivoja. Oikeasti mulla ei itsellä ole näille housuille edes käyttöä, mutta jos vaikka kummitytöllä olisi.

 

Lomalla-kangasta jäi pienen sievän hameen ja housujen verran. Kokeilin ommella trikoota overlock-ompeleella peitetikin tavoin. Ihan kohtalaisen siistiä tuli, mutta ei tuo nyt vielä ihan teollista jälkeä ole. No, sattumalta kävin kylillä ja eksyin saumurikauppaan. Siellä oli vaihtokoneena Singerin peitetikkisaumuri. Siitä tässä on viime yöt unta nähty.

 

 

 

Kanttinauhaa

Taannoin ompelin tytöille hameet Marimekon Kanteleen kutsusta. Kanttasin toisen niistä miehen edesmenneen mummon ompelutarvikkeista löytyneellä kanttinauhalla. Mutta voi pettymys! Eihän sen aikaisessa kanttinauhassa pysynyt väri ollenkaan. Samoin kävi kukkamekolle, joka oli ennen vanhaan essu. Aina ei voi voittaa. Ruudullinen kanttinauha on pysynyt hyvänä. Saakohan nykyään mistään ruudullista tai raidallista puuvillakanttinauhaa?

 

 

 Nyt on kuitenkin pikkusiskon pilvipaita valmiina ja naperon housut myös. Kankaat Vauvauvasta.

 

Syystuulet toivat inspiraation

 

Tervehdys kaikille! Kesä meni, ja kun syystuulet alkoivat puhallella, otin ompelukoneen esiin, jotta pölyt lähtevät siitäkin. Yläkuvassa on naperolle ompelemani polvihousut, joissa on edessä kaitale, joka pitää henkselit paikoillaan. Herra viihtyi mainiosti näissä helteillä ja kylmemmällä säällä nämä ovat näppärät, kun pukee sukkikset pöksyjen alle.

Housuihin hupeni ainoa varastoistani löytyvä jokseenkin käyttökelpoinen kangaskappale, joka siis oli appiukon vanha kauluspaita 60-luvulta. Täytyi siis lähteä kangasostoksille. Ja tässä tulos:

 

Marimekon Räsymatosta tuli passelit sohvatyynyt rautasänkyyn, jota koristaa äitini virkkaama (!) päiväpeitto. Itselläni ei hermot riittäisi sellaiseen maratoniin.

 

 Eskarilainen halusi pilvipaidan. Ja pikkusisko sanoi perässä, että mullekin sitten sellainen taivaspaita. Pikkusiskon paita on jo leikattu ja valmistunee lähiaikoina.

 

 

Näistä tunnelmista ompelukoneen ääreen. :)