Ajan havinaa

Anoppi lahjoitti taannoin vanhan pöytäliinan(?) ja se on lojunut hyllyllä odottamassa uutta elämää. Mua on alkanut kyllästyttää iänikuiset liivimekot, mutta kun tämä kangas suorastaan huusi päästä mekoksi, niin pakko se oli tehdä, Itseäni piristääkseni laitoin kuitenkin pienet hihat siihen ja ison mustan napin taakse.

Loppukankaasta piti sitten tulla kaitalehame eskarilaiselle, mutta mutta. Tapahtui pieni mittavirhe ja hameesta tulikin kokoa 92. Hups. Ei mulla tälle nyt ole käyttöä, mutta hauska oli silti väkertää.

Hyvää kannattaa odottaa

Kannatti odottaa seitsemän vuotta. Saumuria. Nyt olen onnellinen Singerin omistaja. Kelpaa hymyillä ja suristella. Tai eihän se ole suristelua, koska saumurini kehrää kuin kissa tietenkin. :) Kokeilin kankaidenloppuja. Nämä toimitetaan Korvatunturille jatkolajittelua varten.

 Näissä pöllöissä oli jotakin hellyttävää. Kangas on muuten kotimaista, Orivedeltä, en muista tehtaan nimeä, mutta läheisestä kangaskaupasta ostin. Samaiset pöllöthän olivat Pikkusiskon mekossakin, mutta ruskealla pohjalla.

 Tässä vielä pari kankaankulutuspipoa. Tähtipiposssa on musta trikoovuori. Siitä tuli kiva. Ja musta trikoopipo - no voisiko vielä vilkkaampi mielikuvitus olla.

Pukin konttiin

Innostuin ompelemaan ensimmäisen joululahjan. Tyttöjen yhdeltä nukelta puuttui ulkohaalari, niin tein sellaisen. Siitä tuli ihan kiva. :) 

 Ja joustofroteen jämäpaloista tein nukelle paidan ja pökät. Näissä ei mitään ihmettä ja muutenkin tällaiset ilman kaavoja kasatut, mutta siinä silti.

Elämäni ensimmäiset kaaritaskut

Siinä se nyt on! Elämäni ensimmäinen kaaritasku. Pelonsekaisin tuntein ajattelin haastaa itseni ja kokeilla tällaista kaaritaskua, kun ne näyttävät niin hauskoilta. Ja eikä se niin kovin vaikeaa ollutkaan. Jonkin aikaa turasin ja tuuskasin, niin ihan oikean näköinen lopputulos tuli.

 Taskut tulivat pikkusiskon mekkoon. Ja käyttäjä tykkäsi pöllöistään kovasti.