Sivut

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kesän tavoitteita

Tässä vaiheessa kesää, kun ensimmäiset silmut puhkeavat, on hyvä kirjata itselleen tavoitteita siitä, mitä tänä kesänä haluaisi ehtiä tehdä. Viime aikoina puutarha on tehokkaasti vienyt kaiken ajan ja mehut. Mitään varsinaisesti näkemisen arvoista siellä ei vielä ole, mutta senpä vuoksi kävinkin juuri kuvaamassa niitä synkimpiä paikkoja, joille haluaisin jotakin tehdä.

Piharakennuksemme takapiha on ollut edellisellä omistajalle lähinnä joutomaata. Siellä on erinäisiä läjiä sorakasoja ja täytemaata. Sekä runsain määrin vuohenputkea. Ensimmäistä sorakasaa tässä jo leviteltiin, ja lehtikompostin näppärästi tyhjensin tänne. Sieltä tuli muuten viisi kottikärryllistä multaa, vaikka on vain eurolavan kokoinen reilun metrin korkuinen häkkyrä.


Sama maisema kadulta päin. Oi, jospa tämä syksyllä jo näyttäisi toisenlaiselta, niin sitten voisi tuon kunnan työmiesten viime syksynä unohtaman "Valmistaudu pysähtymään" liikennemerkinkin raivat pois tuolta ojasta. Viime talvena aura-auto kippasi tähän meidän takapihallemme lumikasan, vaikka toisella puolella tietä olisi ollut tyhjä pelto. Siitä ymmärsin, että jotakin tälle pitäisi tehdä, etteivät ne seuraavaksi parkkeeraa aura-autojaankin tänne - kun siinä on sitä tyhjää tilaa.


Tuon rytöläjän keskeltä ei meidän maakellari oikein pääse oikeuksiinsa...


Tässä pitäisi myös kaivurin pyörähtää pengertämässä maata. Ja pikkujuttuna vielä tuo talon ulkoverhouksen uusiminen...

Tämä kuva on ihan vain sen takia, että lähes päivittäin ihmettelen, voiko jollakin olla vielä kamalammat kuistin verhot? Edellisen tai sitä edellisen asukkaan peruja nämäkin. Jospa tänä kesänä saisin tähän muutoksen aikaiseksi. Mutta pelkät verhot eivät tietenkään riitä, vaan pitäsi maalata sinät ja katto ja lattia - ja sitten laittaa ne uudet verhot. Siihen tämä viime kesänäkin kaatui.


Valkovuokot omenapuun juuressa kukkivat.


Sitten yksi jo selätetty projekti. Orapihlaja-aidan leikkaaminen. Korkeutta sillä oli parhaimmillaan neljä metriä. Tähän juureen oli tarkoitus levittää ravinnoksi hevosenlantaa, mutta kuka näiden valko- ja sinivuokkojen päälle sellaista voisi levittää! Tiedän, olen hyvin tunteella käyvä puutarhuri.

Ensimmäiset todella tulipunaiset tulppaanit kukkivat myös. Aivan upea väri muuten.





6 kommenttia:

  1. Ihanaa, että muillaki hommia piisaa! ;D Pihasuunnitelmia on koitettu täälläkin tehdä. Kohta pitäs saada jotain konkreettistakin aikaseksi. Tiina

    VastaaPoista
  2. Ei tarvi tänäkään kesänä istua kahvikupin kanssa aurinkotuolissa. Pitäis tulla kurkkimaan, miltä teillä näyttää. :)

    VastaaPoista
  3. Istutaan vaan aurinkotuoliin! :) Silmät kiinni ja nenä kohti taivasta. :) Sun tulppaanisi kukkii joku, mikä kumma taika niissä sun viherpeukaloissasi oikein on? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, Jenni. Välillä olisi syytä antaa lapion ja haravan levätä. Luulenpa, että meidän pihassa vaikuttaa vielä sen Sirkan taika, joka näitä mättäitä 30 vuotta rapsutteli. Täytyy toivoa, ettei taika raukea mun käsissä. :)

      Poista
  4. Tuuhan käymään vaan, näky on tosin aika lohduton! :) Siitä mä haaveilen, että joskus koittas aika, jolloin ei ois miyään ylimäärästä hommaa. Perusruoanlaitoissa sun muissakin ku ois jo riittävästi. Vielä puuttuu sitä paitsi aurinkotuolikin! :)

    VastaaPoista
  5. Pririsointi on vaikea juttu. Mut nurkkien kääntämistä riittää mummouteen saakka. Tulkaahan etelään käymään! Poissa näkyvistä... -nato

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)