Pistokkaita, taimia, nuppuja ja kukkia

Kuisti näytti tyhjältä ilman pelargonioita. Nyt näyttää hyvältä, sopivan mummolalta.

Viime kesänä ostin alppiruusun. Silloin se närkästyi istutuksesta niin, että näytti koko kesän hapanta naamaa, eikä avannut yhtäkään lukuisista nupuistaan. Syksyllä sitten minä närkästyin, ja siirsin sen toiseen paikkaan. Iskin ruusun männyn kannon juureen happamaan maahan, ja kas vain, se näyttää viihtyvän uudella sijallaan oikein hyvin - ja on tehnyt paljon kukkia. On myös saanut muutaman kerran jalkapallosta ja kerran on kaivettu muovikaivurilla ylöskin. Silti kiitollisena kukkii.

Eilen intouduin ostamaan pensasmustikoita, kun pihalla sattui olemaan niillekin otollinen hapan ja puolivarjoinen kulma. Kolme taimea ostin, mutta enhän minä siellä kaupassa muistanut, mitä lajikkeita piti ostaa, niin ostin summassa. Vähän huonosti arvottu, kun otin ne kaikista herkimmät taimet - Duken ja Northlandin.

Tämä kuva lohduttakoon, että sentään joku voi hyvin ja menestyy. Raparperissa alkaa olla yli puolimetriset lehdet.

Ja sitten puutarhanhoidon jännittävimpään aiheeseen - mustaherukoihin. Tiesittekö, miten mustaherukan taimet saadaan haaroittumaan siten, miten ne kaupan astiataimina ovat, että yhdestä juurakosta lähtee monta haaraa, ikään kuin runkoa? Kerron sen, jos ette tiedä. 

Viime syksynä naapurin mummo toi minulle mustaherukan taimia ja istutin ne syksyllä juuri ennen lumen tuloa. Vielä kuukausi sitten näyttivät todella kurjilta, kun niissä ei ollut silmun silmua, vain kaksi oksaa niistä sojotti, toinen itään ja toinen länteen. Lannoitin niitä vuoden vanhalla kompostilla ja ne silmin nähden virkistyivät. Joku juuriversokin näkyy jo. Mutta entäs se haaroittuminen. Tietenkin leikataan, mutta se ei vielä saa niitä "runkoja" kasvamaan, vaan se juttu on, että ensimmäisen vuoden jälkeen taimi istutetaankin 10-15 cm syvempään, jolloin alimmat haarat jäävät mullan alle ja syntyy vahva pensas. Jollekin varmaan selvää pässinlihaa, mutta minulle uutta ja ihmeellistä. Ensi kesää odotellessa.

Ostin myös kaksi taimea siltä varalta, että mun lisäämisyritykset eivät tuottaisi tulosta - Hedda ja Mikael ovat nämä jalosukuiset.

Syksyllä onnettoman näköisenä istutetut juhannusruusun pistokkaatkin heräävät pikkuhiljaa henkiin, ehkeivät ihan juhannuksena kuki kuitenkaan.

Isoimmat kirsikkatomaatit alkavat olla metrin mittaisia ja puskevat ensimmäisiä kukkiaan. Vesi kielellä, hyvällä mielellä. Puutarhurit ovat taatusti onnellisimpia ihmisiä maailmassa!