Pikkuihmisen syntymää odotellessa aloitin kuitenkin itseniylittämiskäsityön, peiton virkkaamisen. Tällä hetkellä se on vauvan peiton kokoinen ja tavoitteena on tehdä vielä toinen mokoma palleroita. Ihmeen terapeuttista tämäkin.
Vauvalle piti tietysti saada vaatteita, kun sairaalan vaatteet olivat niin ankeita ja ei siellä oikeastaan 34-senttiselle paljon mitään edes ollut. Kuvassa baby bornin päällä olevat vaatteet on vähän isommat kuin nuo muut. Ja nuken päällä saumat venyy ja paukkuu toisin kuin meidän vauvalla silloin.
Muuten sitten ompelukset ovat olleet tällaista kalsari-käyttövaate -linjaa. Paitsi tietysti joululahjoiksi väsätyt jutut, joita on vino pino, mutta joista ei nyt oo kuvia, kun tontut niin kiireesti veivät ne paketoitavaksi.
Tytöille velourpaidat. Tällaista alkoi tehdä mieli itsellekin, kun nämä on niin ihanan pehmoisia.
Sokerina pohjalla mainittakoon, että pikkuherra on jo kolminkertaistanut painonsa. Kotiinpääsyn kunniaksi tein hänelle autobodyn ja haalarin.
Hei vaan kaikki!
Voi rakasta pikkuherraa! Kyllä on poika noin upeat kuteet ansainnutkin! Kaikkea hyvää teille. Keikkailen välillä teijän nurkilla open hommissa. Ens kerralla tuun kurkkaan teitä!
VastaaPoistaTuu ihmeessä! Kuulinkin, että sut oli nähty ruokalassa ja se oli neidin mielestä perin omituista. :)
VastaaPoistaVoi kuinka ihanaa,että ootte nyt saman kurkihirren alla koko perhe... <3 -Kaikkea hyvää jatkoonkin ja lämmintä joulun odotusta! Terveisiä Taivalkoskelta. :) -A-
VastaaPoista