Lainalapsi

Jumala sanoi enkelilleen. "Mene."
Enkeli vastasi: "Nytkö jo? Hänhän on vielä niin pieni ja tuo perheeseen niin paljon rakkautta."
Jumala vastasi: "Kyllä. Hänen tehtävänsä on osoittaa, kuinka suuri lahja elämä on ja opettaa heitä rakastamaan toisiaan. Hän on tehtävänsä suorittanut. Lähde jo."

Niin kultasiipinen enkeli laskeutui pienen vuoteen viereen, kuiskasi korvaan ja kantoi sylissään takaisin enkelten maahan. Ei ollut enkelin hyvä olla maan päällä.

Rakas pieni nukkui enkelin uneen viime lauantaiyönä. Meillä on pohjaton ikävä pientä.

Lapsonen pieni, kuin tuomenkukka

sulki jo silmänsä, kultatukka.

Ei ole montaa niin onnekasta,

saada hetkinen rakastaa enkelilasta.

Pikkuruisia vauvanvaatteita

Blogissa on vietetty hiljaiseloa muutama kuukausi. En minä silti laiskotellut ole, älkää luulkokaan! Sokeripussin kokoinen vauva vaan on vaatinut osansa. Herra, jonka laskettu aika on tämän kuun viimeinen päivä, saapui perheeseemme jo elokuussa. 900 grammaa ihmeellistä ihmistä saa kenen tahansa unohtamaan blogipäivitykset - uskokaa tai älkää.

Pikkuihmisen syntymää odotellessa aloitin kuitenkin itseniylittämiskäsityön, peiton virkkaamisen. Tällä hetkellä se on vauvan peiton kokoinen ja tavoitteena on tehdä vielä toinen mokoma palleroita. Ihmeen terapeuttista tämäkin.

 En ole koskaan saanut aikaiseksi osallistua Nuppupeittokeräykseen tekemään keskosille peittoja sairaalaan. Omalle lapselle kuitenkin oman pienen nuppupeiton tein.

Vauvalle piti tietysti saada vaatteita, kun sairaalan vaatteet olivat niin ankeita ja ei siellä oikeastaan 34-senttiselle paljon mitään edes ollut. Kuvassa baby bornin päällä olevat vaatteet on vähän isommat kuin nuo muut. Ja nuken päällä saumat venyy ja paukkuu toisin kuin meidän vauvalla silloin.

 Muuten sitten ompelukset ovat olleet tällaista kalsari-käyttövaate -linjaa. Paitsi tietysti joululahjoiksi väsätyt jutut, joita on vino pino, mutta joista ei nyt oo kuvia, kun tontut niin kiireesti veivät ne paketoitavaksi.

 Tytöille velourpaidat. Tällaista alkoi tehdä mieli itsellekin, kun nämä on niin ihanan pehmoisia.

Sokerina pohjalla mainittakoon, että pikkuherra on jo kolminkertaistanut painonsa. Kotiinpääsyn kunniaksi tein hänelle autobodyn ja haalarin.

Hei vaan kaikki!

Mitä kesällä voi tehdä?

Kesällä voi vaikka repiä tapetteja seinistä ja sitten maalata. Kannattaa valita kesän helteisin päivä, niin kuin me teimme, siten välttyy paahteiselta auringonpaisteelta ulkona.

Aina voi tietenkin myös ommella. Voi tehdä merirosvolaivapaitoja ja sitten laulaa: "Nyt musta lippu liehumaan, hulabaloobalai!"

Ja jos oikein hempsukaksi heittäytyy, niin pienelle serkkutytölle voi tehdä tunikan.

Ja nyt ompeluvinkki jokaiselle, jolla on ylimääräisiä kangaspaloja ja ompelukone. Kannattaa tehdä lapsille oma majapeitto! Sellainen, jonka voi huoletta viedä ulos retkelle, josta saa rakentaa majoja ja jonka voi ennen kaikkea laittaa pyykkikoneeseen. Itse tein noin 2m x 2,5m kokoisen, ja sitä pienempi olisi varmaan liian pieni.

  Pikkuveljen ralliraitapöksyt on jo monessa mudassa uineet. Ei auta enää pesuaineet.

Ainakin meillä apilat kukkivat. Olisko se osoitus loisteliaista puutarhurin lahjoista, olishan?

Tuoksuherneet ja unikot yrittävät myös kiltisti kukkia.

Ja krassit kukkivat edelleen, jo kuukauden ne on kukkineet tomaatin juuressa.

Kieli pitkällä odotellaan satoa kypsyväksi. Ei tämä puutarhurin työ kyllä lyhythermoisille sovi. Siksipä ajoittain epäilenkin soveltuvuuttani tälle alalle.

Mehitähti kukkii...

Tämä on kaiketi jokin neilikka.

Tätä en tiedä ja senkin ehdotuksen jo unohdin, minkä kuulin.

Kurjenpolvikin siinä vähän niin kuin jotakin kukan tapaisia tekee.

Tämä on varmaankin hopea-ajuruoho, jota viimeksi kyselin. Houkuttelee kukkiessaan valtavasti hyönteisiä. Siinä ei oikeastaan paljain jaloin kannata kävellä, jos ei halua pistosta kantapäähän. Kokemuksesta kerron tämän.

Mutta mikä tämä on? Eilen löysin sen rikkaruohojen alta ja kasvaa siis kivikossa ja aika varjossa. Mielestäni muistuttaa kissankäpälää, mutta eikös kissankäpälässä ole harmaat lehdet? Vinkatkaa, jos on hyviä ideoita. Seuraavassa kuvassa näkyvät lehdet.

Ja ruokakin maistuu hyvältä ulkona. Varsinkin jos se on makaronilaatikkoa, jos lapsilta kysytään.

Tuotteliaita sadepäiviä

Sadepäivien ansiosta kangasvarastot ovat kaventuneet hieman. Ja myönnettäköön heti alkuun, että ihan vähän uusiakin kankaita ostin. Velourhousut isoveljelle.

Tytöt valitsivat itse mekkokankaat ja olivat kovin tyytyväisiä valintoihinsa.

Kirpparilta ostin yhdeltä ikätädiltä vanhoja pitsilakanoita. Niistä tein uusia sohvatyynyjä. Ja nyt harmittelen, miksi ihmeessä ostin vain kaksi lakanaa. Nyyh. Ne oli niin hienoja...

Kasvintunnistusapua?

Kaksi päivää olen miettinyt. Miettinyt, mitä ottaa ja mitä jättää kivikosta. Pari kottikärryllistä kippasin jo kompostiin, että ne on nyt mennyttä, mutta mitäs nämä ovat?

1. Tämä on vissin joku mehitähti? Hopeanharmaat lehdet.

Ja tässä juuri puhkeamassa kukkaan.

2. Seuraavat kaksi veikkaisin kamtsatkanmaksaruohoksi - vaikka ylemmässä on kyllä soikeammat lehdet kuin alemmassa. Mitä muita tuon näköisiä keltakukkaisia maksaruohoja on? Leviää muuten ihan hulvattomasti.

3. Numero kolme lienee suikeroalpi. Kukkia ei vielä yhtään ole, mutta muistelen viime kesältä, että olivat keltaisia. Meinasi raukka tukahtua jo vuohenputken jalkoihin.

4. Joku toinen mehitähti.

5. Variksenkello?

6. Ei mitään havaintoa. Rikkaruoho? Kuvassa siis nuo kaksi alinta oikealla ja vasemmalla...

7. Tämä voisi olla harmaa-ajuruoho. Vaaleanvioletteja kukkia tulee tommoseen terttuun paljon ja pienet vähän hopeiset lehdet.

 8. Tähtimäiset lehdet ja pieniä valkoisia kukkia. Hentoinen kuin aavistus koko kasvi.

9. Hopeahärkki. Intoutui kasvamaan valtoimenaan, kun rankalla kädellä vähensin sitä keväällä.

10. Joku luikerteleva kasvi, vähän niin kuin suikeroalpi, mutta karvaiset lehdet. Kukka oli pieni violetti, en muistanut kuvaa napata niistä. Viimeisimpien tietojen mukaan olisi siis rohtotädyke.

11. Joku tuntematon kukkanen. Patjarikko kaiketi.

12. Ruskolilja.

Vesisade

Sadepäivä. Mikä ihana tekosyy istua ompelukoneen ääressä ja ommella. Lue: yrittää epätoivoisesti tuhota kangasvarastoja.

Lopputulos: Oliivi trikoo saksittu viimeistä piirtoa myöten. Taateli onnistuneesti tuhottu. Pöllöä enää vähän jäi. Ja kaverin koiruuden namipussi ei juuri kasoja laihduttanut.