Tämä tapahtuu vain sarjakuvissa

Tosielämässä näin ei voi käydä, mutta kerronpa kuitenkin.

Olin istunut iltapäivän ompelukoneen ääressä ja saanut juuri valmiiksi kaikki keskeneräiset tuotokset. Olin rauhassa kuvannut ne ja ajattelin päivittää blogia. Suljin kameran, avasin muistikortin luukun, otin muistikortin käteeni ja kuinka ollakaan - pudotin sen. Lattialta kuului taianomainen napsahdus. Muistikortin sisällä oleva pieni minikortti pongahti putoamishetkellä irti ja putosi... lautalattian rakoon. Siellä se nyt on. 

Jos kotimme puulattia on kestänyt jo yli 50 vuotta, niin se kestää varmaan toisenkin mokoman.

ps. Kuva lainattu netistä

Itsenäisyyspäiväjuhlamekko

Neidille piti nopsasti kyhätä itsenäisyyspäiväjuhlamekko. Saatavilla oleva kangasvalikoima oli kovin niukka, niin saksin miehen kauluspaitoja uusiokäyttöön. Jospa tällä yhdet kekkerit juhlisi.

Hämärän hetkiin

Pimeyden torjuntakeinoja.

 Kaverin tuoma blingblinsypressi. :D

Lasten kynttiläkirkon kynttilät odottavat vuoroaan.

Ja tietysti ystävät, pikkujoulut ja suklaa. Kyllä joulu on mukavaa aikaa.

Pussukka mussukka

Tämän päivän ompeluksena valmistui pieni pussukka pukin konttiin. Ohjeen idea on Hipun blogista, joskin kaavat tein itse, kun tulostin ei toiminut. Kankaat on kierrätysmateriaaleista. Kuvien taso ei kyllä ihan ammatilaislaatuun yllä taaskaan, mutta idea selvinnee. :)

Ajan havinaa

Anoppi lahjoitti taannoin vanhan pöytäliinan(?) ja se on lojunut hyllyllä odottamassa uutta elämää. Mua on alkanut kyllästyttää iänikuiset liivimekot, mutta kun tämä kangas suorastaan huusi päästä mekoksi, niin pakko se oli tehdä, Itseäni piristääkseni laitoin kuitenkin pienet hihat siihen ja ison mustan napin taakse.

Loppukankaasta piti sitten tulla kaitalehame eskarilaiselle, mutta mutta. Tapahtui pieni mittavirhe ja hameesta tulikin kokoa 92. Hups. Ei mulla tälle nyt ole käyttöä, mutta hauska oli silti väkertää.

Hyvää kannattaa odottaa

Kannatti odottaa seitsemän vuotta. Saumuria. Nyt olen onnellinen Singerin omistaja. Kelpaa hymyillä ja suristella. Tai eihän se ole suristelua, koska saumurini kehrää kuin kissa tietenkin. :) Kokeilin kankaidenloppuja. Nämä toimitetaan Korvatunturille jatkolajittelua varten.

 Näissä pöllöissä oli jotakin hellyttävää. Kangas on muuten kotimaista, Orivedeltä, en muista tehtaan nimeä, mutta läheisestä kangaskaupasta ostin. Samaiset pöllöthän olivat Pikkusiskon mekossakin, mutta ruskealla pohjalla.

 Tässä vielä pari kankaankulutuspipoa. Tähtipiposssa on musta trikoovuori. Siitä tuli kiva. Ja musta trikoopipo - no voisiko vielä vilkkaampi mielikuvitus olla.

Pukin konttiin

Innostuin ompelemaan ensimmäisen joululahjan. Tyttöjen yhdeltä nukelta puuttui ulkohaalari, niin tein sellaisen. Siitä tuli ihan kiva. :) 

 Ja joustofroteen jämäpaloista tein nukelle paidan ja pökät. Näissä ei mitään ihmettä ja muutenkin tällaiset ilman kaavoja kasatut, mutta siinä silti.

Elämäni ensimmäiset kaaritaskut

Siinä se nyt on! Elämäni ensimmäinen kaaritasku. Pelonsekaisin tuntein ajattelin haastaa itseni ja kokeilla tällaista kaaritaskua, kun ne näyttävät niin hauskoilta. Ja eikä se niin kovin vaikeaa ollutkaan. Jonkin aikaa turasin ja tuuskasin, niin ihan oikean näköinen lopputulos tuli.

 Taskut tulivat pikkusiskon mekkoon. Ja käyttäjä tykkäsi pöllöistään kovasti.

Lumikukkia

Just, kun mä sain kesäkukat kukkimaan, niin

"Pakkasaamu oli joella

ja tuuli poltti kasvojain..."

Siispä kaivoin ompelukoneeni esiin ja ompelin tällaisen tähtipaidan. Olen vierastanut näitä kahdesta kankaasta tehtyjä vaatteita, kun mulla niistä tulee mieleen 90-luku, mutta nyt rohkenin kokeilemaan, eikä lopputulos oikeastaan ollutkaan kovin paha.

 Tuossa vielä parempi kuva eskarilaisen mekosta.

 

 

Hännänheilutusta

Mikäs se täältä puuttuu?

 

 

No häntä tietenkin.

 

Koiralle housut ja niin oli kivat, ettei häntä pysynyt kuvauksen aikaa paikoillaan. ;)

 

Äitin lemppari

 

Tästä eskarilaisen mekosta tuli äitin suosikkivaate. Väri on mitä mainioin, mutta jos mekosta jotain muuttaisin, niin kaventaisin sivusaumasta kainalon alta. Vähän leveähkö, mutta seuraavalla kerralla sitten parempi.

 

Mitenkäs se perhonen lentääkään?

 

 

 Materiaali joustofroteeta.

Palasia

Tämä nyt ei sananmukaisesti liity ompelemiseen, mutta kun tämä kotiäidin elämä on ajoittain niin lystikästä työkavereiden juttuja kuunnellessa, että kerron sattumia teillekin.

Nelivuotias hahmotteli maailmaa: "Jääkaappi on vähän niin kuin kaappi,

 jossa on jäätä ja ambulanssi on vähän niin kuin joku, joka ampuu.

Tarkoittaako ampuminen sitä, että valot vilkkuu?"

 

Samainen tyttö kattoi pöytää ja sanoi: "Äiti, laitoin jokaiselle yhtä monta lihapullaa. Meille seitsemän ja sulle kuustoista." Voiko tuohon enää muuten suhtautua kuin huumorilla.

 

 

Leivottiin pitsaa ja laitettiin päälle tonnikalaa.

Eskarilainen kysyi, onko siinä enemmän tonnia vai

kalaa.

 

Tytöt pelasivat Aliasta. Eskarilainen selitti: "Se on semmoinen tasapainolaukkaussetä".

Oikea vastaus: balettitanssija.

Peruslökäpöksyä

 

 

 

Hurauttelin neitokaiselle vespa-kankaasta paidan ja tähtivelourista housut. Turha kai se on kummempia alkaa kikkailemaan, kun nuo peruslökäpöksyt on kuitenkin eniten käytössä. Joku oli hukannut mun mittanauhat, niin tuo paidan tekeminen meni ihan tosissaan tekemiseksi. Ei siitä meinannut mitään tulla ja tarkkaan ottaen ei siitä koskaan sitä tullutkaan mitä piti. Piti tulla pikkuveljelle, mutta tulikin eskarilaiselle sopiva. :D Hosuihin laitan vyötäröön leveän kuminauhan resorin sisään ja se tuntuu olevan hyvä ratkaisu. Pysyy pöksyt jalassa eikä resorit lörpsähdä pesussa.

 

 

 



 

Vielä havaintoja arjesta. Jos keittiön laatikoissa ei ole kahvoja, niitä ei voi käyttää. Tavarat siis lojuvat pöydällä. Jos tavaroille on paikka - kuten sopiva pöydänkulma jyvämyllylle - niitä on mukava käyttää. Huomaa oikeanpuoleisesta kuvasta tarjotin, joka on ostettu akkain ostosreissulta Saarijärven Stockmannilta.