Sivut

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kasvintunnistusapua?

Kaksi päivää olen miettinyt. Miettinyt, mitä ottaa ja mitä jättää kivikosta. Pari kottikärryllistä kippasin jo kompostiin, että ne on nyt mennyttä, mutta mitäs nämä ovat?

1. Tämä on vissin joku mehitähti? Hopeanharmaat lehdet.


Ja tässä juuri puhkeamassa kukkaan.


2. Seuraavat kaksi veikkaisin kamtsatkanmaksaruohoksi - vaikka ylemmässä on kyllä soikeammat lehdet kuin alemmassa. Mitä muita tuon näköisiä keltakukkaisia maksaruohoja on? Leviää muuten ihan hulvattomasti.










3. Numero kolme lienee suikeroalpi. Kukkia ei vielä yhtään ole, mutta muistelen viime kesältä, että olivat keltaisia. Meinasi raukka tukahtua jo vuohenputken jalkoihin.

4. Joku toinen mehitähti.


5. Variksenkello?


6. Ei mitään havaintoa. Rikkaruoho? Kuvassa siis nuo kaksi alinta oikealla ja vasemmalla...


7. Tämä voisi olla harmaa-ajuruoho. Vaaleanvioletteja kukkia tulee tommoseen terttuun paljon ja pienet vähän hopeiset lehdet.

 8. Tähtimäiset lehdet ja pieniä valkoisia kukkia. Hentoinen kuin aavistus koko kasvi.


9. Hopeahärkki. Intoutui kasvamaan valtoimenaan, kun rankalla kädellä vähensin sitä keväällä.


10. Joku luikerteleva kasvi, vähän niin kuin suikeroalpi, mutta karvaiset lehdet. Kukka oli pieni violetti, en muistanut kuvaa napata niistä. Viimeisimpien tietojen mukaan olisi siis rohtotädyke.


11. Joku tuntematon kukkanen. Patjarikko kaiketi.


12. Ruskolilja.


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Vesisade

Sadepäivä. Mikä ihana tekosyy istua ompelukoneen ääressä ja ommella. Lue: yrittää epätoivoisesti tuhota kangasvarastoja.

Lopputulos: Oliivi trikoo saksittu viimeistä piirtoa myöten. Taateli onnistuneesti tuhottu. Pöllöä enää vähän jäi. Ja kaverin koiruuden namipussi ei juuri kasoja laihduttanut.




torstai 13. kesäkuuta 2013

Uhkasakko


Eilen avasin kangaskirstuni ja ihmettelin, miten olin sen ylipäätään saanut edes kiinni. Sen seurauksena asetin itselleni uhkasakon, että uusia kankaita ei voi ostaa ennen kuin entiset on kulutettu loppuun. Tässä työmaata.

Ensimmäinen tekele oli tämä hamonen pitkällä resorivyötäröllä, kuvassa taitettuna. Keltainen velour kului viimeistä neliösenttimetriä myöten tähän. Hienoa.




Helikopteritrikoota oli kahteen paidan etumukseen. Isoveli aikoo alkaa tästä lähtien ruveta helikopterilentäjäksi.




Ja vielä yksi perustrikoo. Pituutta on niin paljon, että laiska emäntä voi surutta kuivata kuivausrummussa ilman että paita kitsahtaa napapaidaksi.






torstai 6. kesäkuuta 2013

Pistokkaita, taimia, nuppuja ja kukkia

Kuisti näytti tyhjältä ilman pelargonioita. Nyt näyttää hyvältä, sopivan mummolalta.


Viime kesänä ostin alppiruusun. Silloin se närkästyi istutuksesta niin, että näytti koko kesän hapanta naamaa, eikä avannut yhtäkään lukuisista nupuistaan. Syksyllä sitten minä närkästyin, ja siirsin sen toiseen paikkaan. Iskin ruusun männyn kannon juureen happamaan maahan, ja kas vain, se näyttää viihtyvän uudella sijallaan oikein hyvin - ja on tehnyt paljon kukkia. On myös saanut muutaman kerran jalkapallosta ja kerran on kaivettu muovikaivurilla ylöskin. Silti kiitollisena kukkii.


Eilen intouduin ostamaan pensasmustikoita, kun pihalla sattui olemaan niillekin otollinen hapan ja puolivarjoinen kulma. Kolme taimea ostin, mutta enhän minä siellä kaupassa muistanut, mitä lajikkeita piti ostaa, niin ostin summassa. Vähän huonosti arvottu, kun otin ne kaikista herkimmät taimet - Duken ja Northlandin.


Tämä kuva lohduttakoon, että sentään joku voi hyvin ja menestyy. Raparperissa alkaa olla yli puolimetriset lehdet.


Ja sitten puutarhanhoidon jännittävimpään aiheeseen - mustaherukoihin. Tiesittekö, miten mustaherukan taimet saadaan haaroittumaan siten, miten ne kaupan astiataimina ovat, että yhdestä juurakosta lähtee monta haaraa, ikään kuin runkoa? Kerron sen, jos ette tiedä. 

Viime syksynä naapurin mummo toi minulle mustaherukan taimia ja istutin ne syksyllä juuri ennen lumen tuloa. Vielä kuukausi sitten näyttivät todella kurjilta, kun niissä ei ollut silmun silmua, vain kaksi oksaa niistä sojotti, toinen itään ja toinen länteen. Lannoitin niitä vuoden vanhalla kompostilla ja ne silmin nähden virkistyivät. Joku juuriversokin näkyy jo. Mutta entäs se haaroittuminen. Tietenkin leikataan, mutta se ei vielä saa niitä "runkoja" kasvamaan, vaan se juttu on, että ensimmäisen vuoden jälkeen taimi istutetaankin 10-15 cm syvempään, jolloin alimmat haarat jäävät mullan alle ja syntyy vahva pensas. Jollekin varmaan selvää pässinlihaa, mutta minulle uutta ja ihmeellistä. Ensi kesää odotellessa.

Ostin myös kaksi taimea siltä varalta, että mun lisäämisyritykset eivät tuottaisi tulosta - Hedda ja Mikael ovat nämä jalosukuiset.


Syksyllä onnettoman näköisenä istutetut juhannusruusun pistokkaatkin heräävät pikkuhiljaa henkiin, ehkeivät ihan juhannuksena kuki kuitenkaan.



Isoimmat kirsikkatomaatit alkavat olla metrin mittaisia ja puskevat ensimmäisiä kukkiaan. Vesi kielellä, hyvällä mielellä. Puutarhurit ovat taatusti onnellisimpia ihmisiä maailmassa!