Pikahame

Eikö se ole tärkeintä, että on jokin keino, miten voi rentoutua? Itselleni se on yllätys, yllätys ompeleminen. 

Ah, sitä hetkeä, kun talo on hiljainen ja saa napsauttaa ompelukoneen valon päälle ja ryhtyä suristelemaan. Ajatukset saa nollattua ja jotain terapeuttista kankaiden silppuamisessakin on. Ehkä kaikkia ompeluksia ei kovin paljon tule käytettyä, mutta ne varmaan ovat tehtävänsä täyttäneet terapeuttisessa merkityksessään. Eilen tein pikahameen farkusta. Helman jätin huolittelematta ja pallerotkin ompelin niin, että reunat saavat rispaantua. Pikkusisko oli sen kaapistaan aamulla päälle laittanut eli ainakin kerran käyttöön.

Nostalgiaa

Sain ystävältäni vanhoja kankaita, joista hän ei aikonut tehdä enää mitään. Yksi niistä oli sininen joustofrotee. Siitä aioin tehdä isoveljelle paidan ja niin teinkin, mutta kuinkas sitten kävikään. Ihan niin kuin ennenkin. Eskarilainen sai paidan.

 Aioin myös resorilla kantata kauluksen, mutta varastoissa ei ollutkaan juuri sopivan väristä, niin kanttasin kaitaleella. Sitä varten olisi pitänyt olla vähän pienempi kaula-aukko, kun tuli vähän reilu pääntie, mutta toivottavasti se pesussa kutistuu.

Aioin myös tehdä raglan-hihat, mutta muistin sen vasta, kun olin jo kankaan leikannut. 

Ja vielä suuri ilon aiheeni. Löysin sattumoisin kirppikseltä näitä kouluaikojen muovimukeja. Sarviksen valmistamia. Niin olivat nostalgisia, että piti ostaa. Vielä jos jostakin löytyisi niitä keltaisia. Ne ne vasta poikaa olisivatkin.

Hannua ja Kerttua

Viime viikolla postilootaan putosi tätä Hannua ja Kerttua, Neenuskasta. Tämä on viehättävää. Vaikka onkin aika värikäs ja ehkä vähän levotonkin, niin silti mielestäni onnistunut kuosi. Tykkään kovasti. Hihat tein kuitenkin yksiväriset ja ne sopi ihan hyvin tähän.

Siinä vielä sovituskuvaa neitokaisten päällä...

Kuvaushetki ohi vihdoin!

P.s. Keittiön kaapinovissa on vetimet vihdoinkin. :)

Tämä se vasta terapiaa onkin!

Varsinaista hermolepoa pyöritellä puikkoja ja valmista tulee hetkessä. Eikä edes tarvi jälkiä siivota, niin kuin ommellessa. Takerruin eilen puikkoihin ja neuloin itselleni kaulahuivin. Lanka on armaan puolisoni ostamaa (!) Siksi kai se olikin niin hienoa. 

Lopputulos oli sangen miellyttävä ja sen kunniaksi ajattelin päivittää itsestäni profiilikuvan. ;)

Tyttömekkoja

Niin se vaan on, että taidot ruostuu, kun ei joka päivä ompele... Tuhosin tänään noita kankaita ja jotenkin mikään ei sujunut. Tällaiset räpöstykset sain aikaiseksi, kun oikein yritin. Ärsyttää, kun salama polttaa tuosta vihreästä värit ihan hailakoiksi, mutta se kai vaan kruunaa nämä kaikin puolin vastoinkäymisten kautta syntyneet mekot. 

Per aspera ad astra. Tai jotain sinne päin. :D

Loppukankaasta tein paidan, mutta se riitti vain 98 cm kokoiseen pukineeseen, joten meidän tytöille ei mahdu. Takaosa ja hihat on yksiväriset. Tämä etsii siis käyttäjää. Jos kiinnostuit, niin kympillä sun kaappiin. :)

Iltapuhteita

Aloin miettimään, että mihin mun aika on oikein kulunut, kun en ole kuukauteen nostanut edes ompelukonetta pöydälle. Syy voi olla se, että minulla ei ole varsinaistaa TILAA, jossa ommella. Sellainen pitäisi saada. Tietenkin. Ensin piti saada hyvä ompelukone, sitten kunnon kankaita, sitten erilaisia neuloja. Sen jälkeen saumuri. Nyt oma tila. Sitten uusi huone. Kohta kai isompi talo kankaiden säilytystä varten. Halpa harrastus tämä ompeleminen. 

Sijaistoimintana olen puuhannut muuta. Kuten piirtänyt.

Kas, sieltähän ensimmäiset asiakkaat jo saapuvatkin. Hieman ujoilta näyttävät. Isompi on pikkusiskon käsialaa. Aika lystikäs kaveri mielestäni.

Kunhan idealamppuun syttyy taas valo, niin sitten ompelen jotakin mukavaa...

...tällaisista kankaista. Ihastuin ikihyviksi näihin Nanson kankaisiin. Ja iloitsen kotimaisuudesta. 

Kerran sanoin miehelleni, että en ole koskaan saanut häneltä yhtään korua. Naisen koskaanhan riippuu tilanteesta, onko se aina, harvoin vai ei ikinä. Niinpä hän takoi minulle pari korua. Aina kannattaa valittaa. ;)

Nämä paistettavat muovailumassat on muuten näppäriä käsitellä lastenkin kanssa. Kannattaa kokeilla.

Hepat hirnuu tallissa

Lapset ovat jo pitkään toivoneet keppareita, mutta en ole saanut aikaiseksi väsätä sellaisia. Onneksi Korvatunturilla oli oltu ahkeria ja paketista kuoriutuivat seuraavat kaverit. Kaverit kaipaisivat vielä vähän viimeistelyä ja suitsia ja muuta rekvisiittaa, mutta ovat laukanneet niin hurjaa vauhtia, että en ole ehtinyt niitä nyt tehdä loppuun...

Kaava on Kodin Kuvalehden kaava.

Monia

 Taas on mukavampi ottaa kuvia, kun on muistikortti kamerassa. Ompelukset tosin on jääneert muilta kiireiltä vähemmälle, mutta jotain kuitenkin. Trikoopaitoja uudelle omistajalle lähti mukavissa väreissä. Näillä mun kuvaustaidoilla värit eivät tosin pääse oikeuksiinsa, mutta ei takerruta lillukanvarsiin.

Ja vähän niistä muista jutuista... Joulukuusen voisi lakaista pihalle.

 Pannuhuoneessa pamahti.

 Rattaat hajosivat.

Ja isoveli leikkasi pikkuveljeltään hiukset. Ei haittaa. :)

Hyvää vuoden jatkoa kaikille!